Tarinoita asiakkailtamme - Vauvahaaveen täyttymys ja valmistautuminen ensihetkiin

Menimme kesällä 2014 mieheni kanssa naimisiin ja haaveena oli heti päästä vanhemmiksi. Lapsirakkaina ajattelimme, että lapsia saa tulla useampikin. Vaikka lasta ei alkanut kuulumaan, emme antaneet elämän pyöriä ainoastaan sen ympärillä. Keskityimme toisiimme ja kaikkeen ihanaan mitä elämä toi tullessaan.

Lapsihaave kuitenkin pysyi kaikki nämä vuodet matkassa mukana ja kuinka ollakaan lapsi ilmoitti tulostaan toukokuussa 2023. Malttamattomana kerroin iloisesta uutisesta heti läheisille ja päätin nauttia raskausajasta täysin, vaikka menettämisen pelko olikin läsnä yhdeksän vuoden odotuksen jälkeen.

Vaatteita aloin innoissani ostamaan vauvalle jo ennen rakenneultraa. Olin pitkään katsonut vierestä Gugguun tarinaa ja haaveena olikin, että pääsisin joskus täyttämään niillä omaa pientä vaatekaappia. Aloitin neutraaleista väreistä, mutta koska minulla oli vahva tunne sukupuolesta, uskalsin ostaa myös vaaleansinistä. Vaatteita ostin kolme kappaletta aina kokoa kohden. Oli erityisen ihanaa päästä hypistelemään pieniä vaatekappaleita ja silittää ne valmiiksi.

Synnytyskassin sisältöä olin suunnitellut koko syksyn. Olin ostanut itselleni kaksi uutta pyjamaa missä oli molemmissa vaaleansinistä, näin ne sopisivat poikavauvan äidille. Näihin sopivat tohvelit oli myös tarttuneet mukaan jouluostoksilla. Joulukuun alussa kuuntelin joululauluja ja pakkasin onnellisena synnytyskassia eli pientä matkalaukkua jo reilua kuukautta ennen laskettua aikaa.

Vauvan vaatteet eivät vieneet synnytyskassissa paljoa tilaa ja enkä oikein osannut päättää mikä vaate olisi se ihanin, joten mukaan lähti neljä asukokonaisuutta: 3 bodya, neulepaita ja neulehousut lisäksi villasukat, lapaset ja pipo sekä muutama harso. Pakkasta tammikuussa on monesti paljonkin, joten turvaistuimessa olikin jo valmiina Gugguun lämpöpussi. Itselleni mukana oli pyjaman ja tohveleiden lisäksi, alusvaatteet, sukat, korvatulpat, lämpötyyny, vesipullo, kännykän laturi, hammasharja ja muita hygienia tuotteita, sekä purkkaa ja tummaa suklaata. 

Vaikka tiesimme, että lapsi voi syntyä ennen laskettua aikaa, joka oli 12.1.2024, olimme päättäneet viettää joulua mieheni lapsuudenkodissa yli 300 kilometrin päässä. Kaikkien matkatavaroiden ja joululahjojen lisäksi, myös synnytyskassi ja kaukalo lähtisivät jouluksi reissuun mukaan. Miestäni huvitti tämä tyhjän turvakaukalon kuljettaminen takapenkillä, varsinkin kun auto meinasi jo muutenkin olla kattoa myöten täynnä.

Olimme vielä reissun päällä, kun vauva alkoi ilmoittamaan, että nyt olisi aika tulla tähän maailmaan. Istuimme appivanhempien olohuoneessa aamuyöstä 31.12.2023 jolloin vauva alkoi potkimaan kunnolla mahassa. Lapsivettä alkoi tulemaan ja mietimme, että kerkeääkö pikkuinen sittenkin syntymään tämän vuoden puolella. Olimme jännittyneitä ja innoissamme mieheni kanssa.

Tarkistin vielä, että sairaalakassissa oli kaikki mukana. Olin haaveillut kauan siitä hetkestä, kun lähdemme sairaalasta kotiin uuden perheenjäsenen kanssa. Halusin, että vauvalla on ne kaikkein suloisimmat vaatteet päällä ja se oma turvakaukalo, jossa tuore isä häntä kantaa kohti ensimmäistä automatkaansa. 

Synnytyskassin sisältö tuli heti tarpeeseen koska sisätossuja oli sairaalassa vain rajoitetusti. Mielelläni laitoinkin omat voimatohvelini jalkaan. Synnytys ei ollut vielä täysin käynnistynyt niin jäin odottamaan naistenosastolle sen alkamista. Mies lähti odottamaan H-hetkeä tulevan vauvan mummolaan ja pitämään rakettipelkoista koiraamme kainalossa. Synnytys käynnistyikin kunnolla vasta vuoden vaihteen jälkeen. Synnytys oli juuri sellaista mitä odotinkin: eli kipu oli kova ja välillä tuntui siltä että voimat loppuvat kokonaan. Mieheni rooli salissa oli valtava. Se että hän oli mukana pitämässä kädestä kiinni ja kannustamassa antoi hurjasti voimaa jaksaa läpi koko synnytyksen.

1.1.2024 klo 9:24 melkein 10 vuoden odotus oli ohi ja saimme syliimme pienen poikalapsen. Oli ihanaa kuunnella sitä pientä hentoa tuhinaa sylissä nukkuvasta vauvasta ja vain katsoa ja ihmetellä häntä. Olin sanattoman kiitollinen, että vihdoin sain kokea äitiyden ihmeen ja tuntea sen voiman ja rakkauden.

Kun lähdön aika sairaalasta koitti, pääsin pukemaan pikkuisemme. Päälle valitsin söpön porokuvioisen bodyn. Vauvalahjaksi saamani neulepaita, neulehousut, pipo ja lapaset tulivat heti tarpeeseen, kun pakkasta olikin jopa 28 astetta. Jalkoihin pujotin vielä villasukat lämmittämään pieniä varpaita. Nyt se tärkeä hetki oli koittanut: Ylpeä isä otti turvakaukalon kantoonsa ja lähdimme yhdessä onnellisina kohti uutta ihanaa elämänvaihetta.

Rakkaudella Patricia 

Kuvat: Lotta Polviander